Matka Espanjaan lähestyy...

Terve taas,

Ajattelinpa taas kirjoittaa mitä tapahtuu ja kuinka hommat etenee. Nyt on jo aloitettu työharjoittelu sairaalassa erikoissairaanhoidon osastolla. Ensimmäinen viikko kohta takana ja voin sanoa olevani äimistynyt siitä, mitä kaikkea sairaalassa tapahtuu jota potilas ei välttämättä näe? Eli voisi sanoa että jos ette näe kuin odottelua ja rauhallisuutta sairaalassa, niin silloin kaikki on hyvin. Vaikka se voikin tuntua kipeänä olevasta ihmisestä hitaalta toiminnalta niin kulissien takana tapahtuu paljon asioita.

Hienosti toimiva sairaala on melkein kuin hieno sveitsiläinen kello, kellotaulun takana on satoja pieniä liikkuvia osia jotka kaikki vaikuttavat siihen että sinä näet ajan kuluvan viisarien muodossa. Tylsältähän ne viisarin liikkeet näyttävät sinusta, mutta voi pojat kun näkisit kellotaulun taakse. Kaikki ne sadat osat yhdessä tekevät mahdolliseksi sen että näet ainoastaan ajan kulun, et sitä hienoutta ja tarkkuutta mitä tämä yksinkertainen kolmen viisarin liike vaatii... tik-tak-tik-tak, niin se aika kuluu mutta anna sen kulua.

Vertauskuvat sikseen. Olen siis noin viikon jo ollut työharjoittelussa sairaalassa ja kokenut jo vaikka mitä. Yksi yhteinen asia jonka olen huomannut hoitotyössä ja työharjoittelussa alalla on se että, ihmisten tarve avulle on joskus suuri ja koko sairaanhoitoala tekee kaikkensa auttaakseen heitä siinä tarpeessa. Tässä on vaan yksi ongelma, aika sekä resurssit sen puitteissa. Älkää käsittäkö väärin, Suomessa on mahtava terveydenhuolto mutta henkilökuntaa/apua tarvitaan koko ajan lisää. Potilasmäärät kasvavat koko ajan mutta silti pitäisi pärjätä pienillä henkilökuntamäärillä hoitoalalla.
Osittain ymmärrettäväksi tämän tekee se että se on myös rahallisesti tuottavaa työtä niin valtiolle kuin yksityissektorille.

Keinojahan tähän on, kuten robotit hoitotyössä ja vapaaehtoiset esimerkiksi. Mutta riittääkö pelkästään nämä keinot? Itse ajattelin aikoinaan että sairaanhoito on vaan hidasta, että senkus ottaa tikit pois ja sillä hyvä. Ei voi mennä kauan siinä... Mutta kun itse alalla rupesin työskentelemään ja harjoittelemaan huomasin että onkin pari muuttujaa näinkin yksinkertaisessa asiassa kuin tikin poisto, se muuttuja on ihminen/potilas ja tilanteet.

En siis syytä potilasta vaan hoitajien vähyyttä alalla suhteessa potilaisiin ja niiden määrään. Tässäkin työssä voi olla päiviä jolloin ei ole kiire tai päiviä jolloin potilaita tulee ikkunoista ja ovista sisään ja kaikki samalla hetkellä, silloin kädet eivät vaan riitä. Silloin on pakko käyttää olemassa olevien resurssien jakoa. Se vasta onkin taidelaji, otetaan esimerkki.

Itse muistan oman jalkamurtumani ja käytän sitä nyt. Mursin nilkkani pahasti vuosia sitten ja jalkani leikattiin tästä syystä. Jouduin "odottamaan" leikkausta 3 päivää sairaalassa. Makasin osastolla sängyssä ja katsoin kun vierestäni vietiin potilaita saliin ennen minua koko ajan, ihmettelin tätä alussa. Mutta sitten tajusin sen että oma jalkani ei siitä miksikään muuttunut, koska oli vain murtunut. Siinä naapurin kanssa keskustellessa selvisi että hänellä oli avomurtuma ja jalka oli vielä pahempi kuin minulla. Tottakai hän menee ennen minua saliin koska on isommat riskit kuin minulla. Siinä sitten seurailin päivien kulua ja vihdoin pääsin saliin itsekkin. Salissa huomasin kuitenkin pirteitä sekä väsyneitä työntekijöitä paljon, jotka tunnollisesti minua hoitivat. Leikkaukseni meni mainiosti ja nykyään jalka toimii taas. Silloin tajusin sen että täällähän tarvitaan apua, koska jos ei ole tarpeeksi työntekijöitä tai resursseja hoitaa kaikkia samaan aikaan, työt hidastuvat sitä mukaa.

Nyt itse kun alaa opiskelen huomaan sen että odotusaika määräytyy sen mukaan, kuinka paljon on resursseja tehdä töitä. Enemmän hoitajia/resursseja tarkoittaa myös nopeampaa hoitoa.

Vaikka aika hoitoalalla on tiukassa ja henkilökuntaa on vähän, pärjäämme kuitenkin. Kiirettä pitää joka päivä, mutta
silti yritän toimia hymyssä suin jokaisen potilaan kanssa. Yritän myös saada häneltä hymyn siinä yhteisessä hetkessämme kun häntä hoidan. Aina se ei onnistu erinäisistä syistä koska hänkin on ihminen, jolla voi olla paha päivä. Mutta myös hoitaja on ihminen ja samat asiat voi hänellä mielessä pyöriä, esimerkiksi kiire/stressi sekä paha mieli

Meidän silti pitää sairaanhoitajan asun puettua päällemme, pärjätä kiireessä/stressissä ja jättää työvaatekaappiin myös omat henkilökohtaiset ongelmamme.
Tämä on tärkeää siksi koska en voi auttaa tai hoitaa muita jos itse tarvitsen apua.

Hymyillään kun kohdataan ja yhdessä siitä selvitään, sen minä sinulle lupaan. Autetaan toinen toisiamme koska aikaa meillä on noin 33000 päivää, käytetään ne hyvin.

Nyt minä lähden hakemaan kokemuksia työharjoittelusta ensin Suomesta ja sitten Espanjasta. Siitä harjoittelusta myöhemmin lisää.
Hymyä sinun päivään!

T:kahuli aku sh-opiskelija ;)