Matkani merimiehestä sairaanhoitajaksi.

Terve taas (sairaanhoitovitsi, huomasitko?) Ajattelin kertoa tänään ensimmäisestä vuodestani sairaanhoitajaopiskelijana. Olihan se aikamoinen muutos siihen elämäntyyliin mitä olin tottunut aikuisena sekä merimiehenä elämään. Kun eräänä päivänä pääsin kotiin ja sain sen kirjeen jossa luki Tervetuloa sairaanhoitajakouluun. Minä melkein järkytyin, jopa itkin hiukan. Iloni oli valtava ja olo oli sekava, mutta mitäs nyt piti tehdäkkään? Rupesin heti muistelemaan että koulussahan pitää olla magee reppu ja penaali, siis kauppaan hakemaan niitä. Petyin kun kaupassa ei enää myyty niitä siistejä penaaleita jossa oli salalokeroita ja jotka muuttuivat esimerkiksi robotiksi tai pitivät ääntä (80-luvulla syntyneet muistavat). Noh, otin siis ne jotka miellyttivät silmää. Sitten tarvitsin kynät, tussit, pyyhekumit ja vihkot. Reppu pakattiin näitä tarpeita täyteen, ja nyt olin valmis, aikaa kului. Sitten vihdoinkin se kauan odotettu ensimmäinen kouluviikko alkoi. Ensimmäinen viikko meni aikamoisessa

Huomenta, Jäin miettimään eilen erään kaverini palautteen perusteella, että miksi vaihdoin alaa? Mitä plussia ja miinuksia se toi tullessaan? Niinkuin aikaisemmin kerroin olin siis töissä merellä. Alana se oli mielenkiintoinen, raskas ja erikoinen työ, haastava sekä myös palkitseva omalla tavallaan. Olin esimerkiksi työvuorossa yhtäjaksoisesti kuusi viikkoa, jonka aikana töitä tehtiin 7 pv per viikko, yhden työpäivän pituus oli 6h töitä jonka jälkeen oli 6h vapaa, sen jälkeen taas 6h töitä ja 6h vapaata. Tämän kuuden viikon työputken jälkeen olin lomalla kuusi viikkoa jos kaikki meni niinkuin piti? Jos tuli muutoksia saattoi loma lyhentyä viikon tai kaksi viikkoa, sitten olinkin töissä 8 viikkoa. Vaikka työrupeama oli raskas, palkinto oli se miksi jaksoi. Minun palkinto oli palkan ja pitkän vapaan lisäksi aina uusi satama tai uusi maa. Se oli upea tunne kun näit horisontissa maata tai taivaalla lintuja ja tajuat että matka on päättymässä. Vaikka enää ei huudeta maston huipulta &quo

Tervetuloa, Ensimmäiseksi haluan selittää sivuni otsikon. Olen siis entinen merimies joka vaihtoi ammattinsa sairaanhoitajaksi, syitä oli monia mutta ei siitä enempää. Kiersin maailman meriä ympäriinsä, kävin Alaskan Dutch harbourissa, Libyassa sisällissodan aikaan, olin Azoreilla salsabileissä ja Maltalla tutustuimme ristiretkiin... Nyt alan vaihdon jälkeen vuoden sairaanhoitoa opiskelleena, olen tyytyväinen vaihtoon. Silmäni aukesivat kuinka mahtava sekä vaativa ala sairaanhoito on, mitä asioita pitää osata että lopulta on hyvä sairaanhoitaja. Kuinka tärkeää on koko ajan kehittyä alan mukana. Siksi kerron tässä blogissa oman matkani sairaanhoidon parissa. Kiitos että luet tämän ja toivottavasti kiinnostuksesi säilyy ja antaa uusia näkökulmia sairaanhoitoon, ehkä sinäkin saat kipinän alalle niinkuin minäkin? T:kahuli aku