Matkani merimiehestä sairaanhoitajaksi.

Taas aamujunaa odotetaan asemalla, eli työharjoittelupäivä nro. Joku? Eilen jäi kirjoittelu hiukan lyhyeksi koska tuli kiire tauon jälkeen. Nyt alkaa noin 40 minuutin matka kohti sairaalaa. Tosiaan, sairaalassa ollessani nämä kuluneet päivät, olen huomannut selkeitä eroja Suomeen verratessani paikallisten työtapoja. Tottakai Eu:ssa kaikkea tätä ohjaa isommat instanssit ja ohjenuorat joiden mukaan mennään, mutta silti eroja on. Esimerkiksi aseptiikka on erilaista, suomalaiset opit aseptiikasta ovat outoja täällä jossain määrin. Tosiaan en tiedä johtuuko tämä tavoista vai lämpötilasta? Koska täällä kuitenkin hikoillaan eritavalla lämmön takia ja kasvualustat pöpöille ovat otolliset, kosteaa sekä kuumaa. Mielestäni tässä kuitenkin on täällä parannettavaa jonkin verran. Kaikki ei ole välttämättä täällä niin aseptista, enemmänkin tehokasta ja näyttävää. Miltei kaikki lääkitys on suonensisäistä, harvat lääkkeet otetaan suullisesti. Nesteytys on in ja tutkimuksia on paljon. Verinäytteen otto

Päivää vaan kaikille Suomeen. Täällä sitä nyt ollaan, Espanjassa työharjoittelussa. Kaksi viikkoa nyt täällä ollessani, tuntuu kuin alkaisin ymmärtää jo hiukan Espanjalaista sairaanhoitoa. Erilaiset työskentelytavat ja hoitomenetelmät näkyvät selkeästi mutta on täällä myös paljon samaa kuin Suomessa. Isoimmat erot ovat ehkä hierarkiassa, mitä kukakin tekee? Lähihoitajat jakavat ruokaa, pesevät sekä tekevät perushoitoa. Sairaanhoitajat hoitavat ja kirjaavat hoitotoimet, tekevät mitä lääkärit sanovat ja Siivoojat siivoavat ja huolehtivat yleishygieniasta peseytymistarvikkeista. Tottakai kaikki toimivat mahdollisimman aseptisesti kuten sairaalassa pitääkin. Työviikkoni pituus on 5 päivää viikossa ja viikonloput vapaat. Tämä mahdollistaa myös tutustumisen lähiympäristöön, jossa on paljon näkemistä. Kivaa on ollut mutta myös hiukan yksinäistä, tämä kuuluu tottakai myös harjoitteluun. On vaan keksittävä jotain tekemistä niihin hetkiin. Isoimmat ongelmat harjoittelussa ovat varmaan kielimuu