Tekstit

Maassa maan tavalla vai onko se niin?

Kuva
Taas aamujunaa odotetaan asemalla, eli työharjoittelupäivä nro. Joku? Eilen jäi kirjoittelu hiukan lyhyeksi koska tuli kiire tauon jälkeen. Nyt alkaa noin 40 minuutin matka kohti sairaalaa. Tosiaan, sairaalassa ollessani nämä kuluneet päivät, olen huomannut selkeitä eroja Suomeen verratessani paikallisten työtapoja. Tottakai Eu:ssa kaikkea tätä ohjaa isommat instanssit ja ohjenuorat joiden mukaan mennään, mutta silti eroja on. Esimerkiksi aseptiikka on erilaista, suomalaiset opit aseptiikasta ovat outoja täällä jossain määrin. Tosiaan en tiedä johtuuko tämä tavoista vai lämpötilasta? Koska täällä kuitenkin hikoillaan eritavalla lämmön takia ja kasvualustat pöpöille ovat otolliset, kosteaa sekä kuumaa. Mielestäni tässä kuitenkin on täällä parannettavaa jonkin verran. Kaikki ei ole välttämättä täällä niin aseptista, enemmänkin tehokasta ja näyttävää. Miltei kaikki lääkitys on suonensisäistä, harvat lääkkeet otetaan suullisesti. Nesteytys on in ja tutkimuksia on paljon. Verinäytteen otto

Kuumaa ja kummaa Espanjassa

Kuva
Päivää vaan kaikille Suomeen. Täällä sitä nyt ollaan, Espanjassa työharjoittelussa. Kaksi viikkoa nyt täällä ollessani, tuntuu kuin alkaisin ymmärtää jo hiukan Espanjalaista sairaanhoitoa. Erilaiset työskentelytavat ja hoitomenetelmät näkyvät selkeästi mutta on täällä myös paljon samaa kuin Suomessa. Isoimmat erot ovat ehkä hierarkiassa, mitä kukakin tekee? Lähihoitajat jakavat ruokaa, pesevät sekä tekevät perushoitoa. Sairaanhoitajat hoitavat ja kirjaavat hoitotoimet, tekevät mitä lääkärit sanovat ja Siivoojat siivoavat ja huolehtivat yleishygieniasta peseytymistarvikkeista. Tottakai kaikki toimivat mahdollisimman aseptisesti kuten sairaalassa pitääkin. Työviikkoni pituus on 5 päivää viikossa ja viikonloput vapaat. Tämä mahdollistaa myös tutustumisen lähiympäristöön, jossa on paljon näkemistä. Kivaa on ollut mutta myös hiukan yksinäistä, tämä kuuluu tottakai myös harjoitteluun. On vaan keksittävä jotain tekemistä niihin hetkiin. Isoimmat ongelmat harjoittelussa ovat varmaan kielimuu

Matka Espanjaan lähestyy...

Kuva
Terve taas, Ajattelinpa taas kirjoittaa mitä tapahtuu ja kuinka hommat etenee. Nyt on jo aloitettu työharjoittelu sairaalassa erikoissairaanhoidon osastolla. Ensimmäinen viikko kohta takana ja voin sanoa olevani äimistynyt siitä, mitä kaikkea sairaalassa tapahtuu jota potilas ei välttämättä näe? Eli voisi sanoa että jos ette näe kuin odottelua ja rauhallisuutta sairaalassa, niin silloin kaikki on hyvin. Vaikka se voikin tuntua kipeänä olevasta ihmisestä hitaalta toiminnalta niin kulissien takana tapahtuu paljon asioita. Hienosti toimiva sairaala on melkein kuin hieno sveitsiläinen kello, kellotaulun takana on satoja pieniä liikkuvia osia jotka kaikki vaikuttavat siihen että sinä näet ajan kuluvan viisarien muodossa. Tylsältähän ne viisarin liikkeet näyttävät sinusta, mutta voi pojat kun näkisit kellotaulun taakse. Kaikki ne sadat osat yhdessä tekevät mahdolliseksi sen että näet ainoastaan ajan kulun, et sitä hienoutta ja tarkkuutta mitä tämä yksinkertainen kolmen viisarin liike vaati

Ongelmia, mutta niistä päästään yli.

Kuva
Terve taas, Matkani merimiehestä sairaanhoitajaksi  jatkuu taas. Nyt vuorossa ensimmäinen ulkomaanharjoittelu Espanjassa. Kesän aikana silti on tapahtunut kaikkea ja paljon, olin kesätöissä lähihoitajana, opiskelin myös kesäopintoja ja siinä sivussa vietin hiukan myös lomaa perheen kanssa. Kesällä sattui ikäviä tapahtumia ja kivoja, niinkuin elämässä yleensä. Mutta nyt alkaa näyttää siltä että ensimmäinen ulkomaanharjoittelu toteutuu vihdoinkin. Tämä reissuhan ei siis ole tapahtunut ilman ongelmia, mutta ei kannata luovuttaa opiskelijat (ja muutkin) vaan painaa läpi harmaan kiven, lopussa kiitos seisoo. Minun ongelmiahan ne ovat, muutamasta haluaisin silti kertoa jotta osaatte varautua, omassa ulkomaanharjoitelussanne sitten. Tehdäänpäs lista mitä tarvitaan harjoitteluun: 1.passi 2.harjoittelupaikka 3.rahaa 4.koulun suositus 5.rokotteet ajantasalla 6.kotiasiat kunnossa 7.asunto 8.olet henkisesti valmis Ei vaikuta vaikealta vai mitä, mutta toteutus on asia erikseen. 1 ja 2 o

Ensimmäinen vuoteni sairaanhoitajaopiskelijana

Kuva
Terve taas (sairaanhoitovitsi, huomasitko?) Ajattelin kertoa tänään ensimmäisestä vuodestani sairaanhoitajaopiskelijana. Olihan se aikamoinen muutos siihen elämäntyyliin mitä olin tottunut aikuisena sekä merimiehenä elämään. Kun eräänä päivänä pääsin kotiin ja sain sen kirjeen jossa luki Tervetuloa sairaanhoitajakouluun. Minä melkein järkytyin, jopa itkin hiukan. Iloni oli valtava ja olo oli sekava, mutta mitäs nyt piti tehdäkkään? Rupesin heti muistelemaan että koulussahan pitää olla magee reppu ja penaali, siis kauppaan hakemaan niitä. Petyin kun kaupassa ei enää myyty niitä siistejä penaaleita jossa oli salalokeroita ja jotka muuttuivat esimerkiksi robotiksi tai pitivät ääntä (80-luvulla syntyneet muistavat). Noh, otin siis ne jotka miellyttivät silmää. Sitten tarvitsin kynät, tussit, pyyhekumit ja vihkot. Reppu pakattiin näitä tarpeita täyteen, ja nyt olin valmis, aikaa kului. Sitten vihdoinkin se kauan odotettu ensimmäinen kouluviikko alkoi. Ensimmäinen viikko meni aikamoisessa

Miksi vaihdoin alaa?

Kuva
Huomenta, Jäin miettimään eilen erään kaverini palautteen perusteella, että miksi vaihdoin alaa? Mitä plussia ja miinuksia se toi tullessaan? Niinkuin aikaisemmin kerroin olin siis töissä merellä. Alana se oli mielenkiintoinen, raskas ja erikoinen työ, haastava sekä myös palkitseva omalla tavallaan. Olin esimerkiksi työvuorossa yhtäjaksoisesti kuusi viikkoa, jonka aikana töitä tehtiin 7 pv per viikko, yhden työpäivän pituus oli 6h töitä jonka jälkeen oli 6h vapaa, sen jälkeen taas 6h töitä ja 6h vapaata. Tämän kuuden viikon työputken jälkeen olin lomalla kuusi viikkoa jos kaikki meni niinkuin piti? Jos tuli muutoksia saattoi loma lyhentyä viikon tai kaksi viikkoa, sitten olinkin töissä 8 viikkoa. Vaikka työrupeama oli raskas, palkinto oli se miksi jaksoi. Minun palkinto oli palkan ja pitkän vapaan lisäksi aina uusi satama tai uusi maa. Se oli upea tunne kun näit horisontissa maata tai taivaalla lintuja ja tajuat että matka on päättymässä. Vaikka enää ei huudeta maston huipulta &quo

Ensimmäinen bloggaus

Kuva
Tervetuloa, Ensimmäiseksi haluan selittää sivuni otsikon. Olen siis entinen merimies joka vaihtoi ammattinsa sairaanhoitajaksi, syitä oli monia mutta ei siitä enempää. Kiersin maailman meriä ympäriinsä, kävin Alaskan Dutch harbourissa, Libyassa sisällissodan aikaan, olin Azoreilla salsabileissä ja Maltalla tutustuimme ristiretkiin... Nyt alan vaihdon jälkeen vuoden sairaanhoitoa opiskelleena, olen tyytyväinen vaihtoon. Silmäni aukesivat kuinka mahtava sekä vaativa ala sairaanhoito on, mitä asioita pitää osata että lopulta on hyvä sairaanhoitaja. Kuinka tärkeää on koko ajan kehittyä alan mukana. Siksi kerron tässä blogissa oman matkani sairaanhoidon parissa. Kiitos että luet tämän ja toivottavasti kiinnostuksesi säilyy ja antaa uusia näkökulmia sairaanhoitoon, ehkä sinäkin saat kipinän alalle niinkuin minäkin? T:kahuli aku