Miksi vaihdoin alaa?

Huomenta,

Jäin miettimään eilen erään kaverini palautteen perusteella, että miksi vaihdoin alaa? Mitä plussia ja miinuksia se toi tullessaan? Niinkuin aikaisemmin kerroin olin siis töissä merellä.

Alana se oli mielenkiintoinen, raskas ja erikoinen työ, haastava sekä myös palkitseva omalla tavallaan.

Olin esimerkiksi työvuorossa yhtäjaksoisesti kuusi viikkoa, jonka aikana töitä tehtiin 7 pv per viikko, yhden työpäivän pituus oli 6h töitä jonka jälkeen oli 6h vapaa, sen jälkeen taas 6h töitä ja 6h vapaata. Tämän kuuden viikon työputken jälkeen olin lomalla kuusi viikkoa jos kaikki meni niinkuin piti? Jos tuli muutoksia saattoi loma lyhentyä viikon tai kaksi viikkoa, sitten olinkin töissä 8 viikkoa.

Vaikka työrupeama oli raskas, palkinto oli se miksi jaksoi. Minun palkinto oli palkan ja pitkän vapaan lisäksi aina uusi satama tai uusi maa. Se oli upea tunne kun näit horisontissa maata tai taivaalla lintuja ja tajuat että matka on päättymässä. Vaikka enää ei huudeta maston huipulta "maata näkyvissä!", se tunne kieltämättä hiipii takaraivoon ja äänihuulille sillähetkellä. Laivalla kannella alkaa selkeä kuhina ja tohina kun maata on näkyvissä, kone- ja kansiporukka tulee kannelle kahville toteamaan että on se maata mikä näkyy kaukaisuudessa. Hymyjä alkaa näkyä henkilökunnassa ja jutut alkavat mennä huumoripuolelle, nämä syyt olivat minulle tärkeitä työskentelyyn merellä. Yhteisöhenki ja matka jolla oli päämäärä.

No ei se palkkakaan huono ollut tai ei haitannut 6 viikon palkallinen loma jokaisen työrupeaman jälkeen.

Mutta sepä haittasi kun kotona oli perhe ja kaksi lasta jotka jouduin jättämään kotiin aina töihini lähtiessäni. Ei sekään kivaa ollut kun tytär ujostelee isäänsä, koska ei muista sinua kun tulet töistä. Tai kun työrupeamat venähtivät kaksi viikkoa kelin tai sairasloman takia, silloin oltiin pidempään töissä ja vähemmän aikaa kotona. Näiden syiden ja poikani pyynnön takia halusin vaihtaa alaa.

Sairaanhoitoon sai minut kiinnostumaan merenkulkupuolella eräs ensiavun opettaja, tämä herra näki minussa jotain ja sanoi että miksi en hae ensihoitoon tai sairaanhoitoon. No miksipä ei ajattelin?

Paperit laitoin kouluun ja pääsykokeisiin tuli kutsu. Hyppäsin bussiin ja päädyin helsinkiin metropoliaan ensihoidon pääsykokeisiin. Lukemiseni kokeisiin oli vähän niin ja näin, joten en päässyt kouluun ja jäin ilman opiskelupaikkaa.

Kipinä alaan oli syntynyt ja vaikka opiskelupaikkaa en ensiyrittämällä saanutkaan, hain silti aina vain uudestaan.
Ongelmaksi muodostui sen jälkeen ensimmäinen merenkuluntutkintoni (korjausmies) keskiarvo, joka oli nykyarvosteluilla keskitasoa. Tämä oli ongelma siksi koska keskiarvovaatimus pääsykokeisiin oli korkea ensi- sekä sairaanhoidossa. Merenkulun toinen tutkintoni (konemestari) ei tässä auttanut, vaikka keskiarvoni oli parempi, sillä se oli jatkoa korjausmiehen tutkinnolleni.

Näin jatkui muutaman vuoden ja aina tuli kieltävä vastaus pääsykokeista. Kunnes vihdoin sain hyväksytyn kutsun pääsykokeisiin. Jotain oli muuttunut pääsykokeissa, mukaan oli tullut esivalintakoe johon itse pystyin vaikuttamaan tuloksellaan! Tämä antoi lisäpontta hakemiseen minulle ja tämän kokeen avulla sain vihdoin pääsykoekutsun...

Lopputulos: Tässä sitä nyt opiskellaan sairaanhoitajaksi ja ensimmäinen vuosi takana. Rahallisesti opiskelijaelämä on vaikeaa mutta onneksi tällä alalla on töitä jos vaan haluaa tehdä niitä. Koulun ohella pystyy työskentelemään ja apurahoja voi hakea esimerkiksi ulkomaanharjoitteluun kuten minä tein, ei se merimies karvoistaan mihinkään pääse! Olen siis lähdössä syksyllä ensimmäiseen ulkomaan harjoitteluuni kansainväliseen sairaalaan.

Siitä ulkomaan harjoittelusta kerron myöhemmin lisää. ;)

T:kahuli aku